Life lately
Hola amigos <3
Ihanaa alkanutta kesää kaikille! Toivottavasti Suomen sääolot ovat kohdelleet jokaista hyvin. Täällä etelässä on alkanut tämä kuuma kesäjakso painaa huolella päälle, onneksi heinäkuussa päästään viilentymään Suomeen pariksi viikoksi.
Täällä on eletty aika perusarkea. Itse jatkan edelleen samassa työssä, samalla työnantajalla, kuusi päiväistä työviikkoa, jonka vastapainona saan sitten toki olla kolme päivää vapaalla. S lentää nyt enemmän, kun kesäkausi on päällä.
Molemmat S:n vanhemmat kävivät vuoronperään kyläilemässä ja katsastamassa uuden kodin.
Jotta elämä ei kuitenkaan olisi pelkkää ruusuilla tanssimista niin on meidän kohdalle sattunut hieman hankaluuksiakin.
Minni loukkasi selkänsä aika pahasti tuossa toukokuun lopussa. Pelkäsin kovasti, että neiti joutuisi isoon leikkaukseen, mutta suojelusenkelit olivat matkassa ja selvittiin onneksi vain tiukalla häkkilevolla, vahvoilla kipulääkkeillä ja useamman kuukauden kestävällä fysioterapialla. Pienellä elohiiri mäyrällä on ollut totuttelemista siinä, kun juosta ei ole saanut, hyppiminen on kielletty ja vieressä nukkuminen loppui kuin seinään :( Mutta päivä kerrallaan toivutaan.
Talosta paljastui myös ikäviä ylläreitä.. Aloimme ihmettelemään, kun entisten omistajien, vielä tähän osoitteeseen saapunut vesilasku oli melko isohko, lyhyeltä ajalta. Pienen salapoliisi työn tuloksena minä kuulin selkeästi ylimääräistä veden kohinaa vieraskylppärin seinän sisältä, ja S alkoi seuraamaan veden kulutusta mittarista.
Kaikki merkit viittasivat selkeään vuotoon jossain päin putkistoa. Tilattiin paikalle ammattimiehet ja niinhän siinä paljastui, että vieraskylppärin lattian alla menevä vesiputki suihkutti vettä useammasta kohdasta ulos. Pienen tutkimisen jälkeen syylliseksi paljastui mitä luultavimmin rotta!
Nyt meillä on sitten lattiassa reikä, ja tuholaistorjuja kävi asettamassa lattian alle syöttejä ja myrkkyä. Kunhan pari viikkoa on kulunut niin tarkistellaan, onko syyllinen jäänyt kiinni vaiko muuttanut pois, ja vasta tämän jälkeen putkimiehet voivat tulla korjaamaan ja asentamaan uudet vesiputket paikalleen. Onneksi meillä on kaksi kylppäriä ja vessanpönttöä, muuten olisi tilanne mennyt hyvin hankalaksi.
Mahtoivatko edelliset omistajat epäillä jotain olevan pielessä, sitä saamme tuskin koskaan tietää..
Minun synttärini lähenevät taas uhkaavasti ja olen kärsinyt aika pahasta ahdistuksesta, kun olen alkanut miettiä mitä elämästä puuttuu.
Yksinäisyys täällä etelässä on iso osa arkea, ja nykyinen työni ei anna minulle enää mitään mielihyvää tai herätä kiinnostusta, vaikka saankin jatkuvaa kiitosta team leaderiltäni hyvin hoidetuista työtehtävistä. Ja puhumattakaan siitä tosiasiasta, että olemme edelleen kahden, tai no kolmen, koska Minni <3 Huomasin taas Instagramin kautta, että eräs entinen tuttavani on raskaana..
Siksi olenkin tehnyt aika radikaalin ratkaisun, ja lähettänyt muutaman työhakemuksen Suomeen. Nämä hakemani työt olisivat lähitöitä, ja sitoisivat minut Suomeen pidemmäksi aikaa. Mutta sitä minä kaipaan, kasvokkain tapahtuvia tapaamisia asiakkaiden ja työkavereiden kanssa.
Toki olen täälläkin epätoivoisesti hakenut töitä, mutta en ole päässyt kertaakaan edes haastatteluun, vaikka olen omasta mielestäni ollut kokemukseni pohjalta varmasti vahva kandidaatti.
S:n kanssa ollaan keskusteltu asiasta vakavasti, ja minä olen itkenyt, syyttänyt itseäni huonoksi vaimoksi, ahdistunut.. You name it. S yrittää toki tukea parhaansa mukaan ja ymmärtää tilanteen minun kannaltani, mutta eihän se helppo ajatus ole, että asuttaisiin eri maissa ja nähtäisiin säkällä kerran kuussa.
En usko, että kuulen näistä hakemistani työtehtävistä Suomessa mitään, mutta yritän ajatella positiivisesti. Varsinkin yksi työtehtävä olisi ylitse muiden, ja jos tätä työtehtävää minulle tarjottaisiin niin kieltäytyminen olisi varmasti hyvin vaikeaa.. Olisikin kiva kuulla muilta kanssasisarilta, oletteko koskaan olleet samanlaisessa tilanteessa, joutuneet pohtimaan etäsuhteen mahdollisuutta, tai miettimään kumman laitatte elämässä edelle, uran ja yleisen onnellisuuden, vai parisuhteen?
Me jatketaan tavallista arkea täällä, ja odotetaan alkavaa lomaa! Ihanaa kesän jatkoa kaikille <3
Voi ei, paranemisia Minnille <3
VastaaPoistaEi kauhea mikä tilanne, nyt joudutte siis antaa veden juosta siellä pari viikkoa ennen kuin kukaan tulee tekemään asialle jotain? :O toivottavasti ei jää mitään pitkäaikaisia ongelmia siitä!
Oma tilanteeni _huomattavasti_ pienemmässä mittakaavassa: muutin Kouvolaan kun avokki sai koulupaikan täältä, ja jätin perheeni, ystävät ja vakiotyöpaikkani 500km päähän. Uutta työtä en ole löytänyt, ainoastaan kesätöitä ja satunnaisia keikkoja, ja nekin oman alan ulkopuolelta. On turhauttanut joskus, olisihan se ollut helpompaa jäädä pohjoiseen turvalliseen päivätyöhön ja vain max tunnin ajomatkan päähän..
Koitin ottaa tämän muutoksen seikkailun kannalta, mutta on ollut välillä todella vaikeaa jaksaa uskoa että löytäisin paikkani ja uusia ystäviä täältä :/ saatan ymmärtää siis mitä tarkoitat kun olet halunnut hakea Suomesta töitä!
<3 paljon tsemppihaleja! Toivottavasti löytyy joku vastaus mihin suuntaan lähteä, kaikki menee hyvin ja juuri niin kuin on tarkoitettukin!
Heippa Taija-Tiia! Minni kiittää zempeistä <3 Onneksi saatiin siis veden tuleminen tuohon vierasmakkariin katkaistua, joten siellä ei vesi nyt tee tuhojaan pohjan alle.
PoistaItsekin olen yrittänyt niin kovasti ajatella positiivisesti ja asennoitua siihen, että viihtyisin täällä, ja en toki kiellä, kyllä osittain olenkin viihtynyt, mutta se tosiasia, että meillä ei ole täällä yhtään tuttua, muita kuin S:n kollegat, tekee yksinäiseksi. Mä oon aina ollut vähän sellainen sielu, että saan kyllä sitten mielekkäästä työstä paljon intoa, ja yleensä vielä työkavereistakin kavereita vapaa- ajalle...
Mutta katsotaan mitä tässä tapahtuu ja tehdään päätöksiä sitten sen mukaan.