Lentäjän vaimo

 Hola amigos! Syksy se vaan viheltää mennä vauhdilla, pian on jo lokakuu! 😱 Täällä etelässä sitä ei oikein ole tajunnut, että alle kuukauden päästä pitäisi alkaa pukeutua taas pitkiin housuihin ja käyttää paksua takkia. Kuitenkin täällä vielä päiväsaikaan viiletellään menemään shortseissa ja t-paidassa. Lupailin teille lukijoille aikoinaan kertoa joskus minun ja S: n suhteesta. Tässäpä tulisi nyt meidän tarina. Mähän rupesin hyvin pian muutettuani Helsinkiin loppukesästä 2014 seurustelemaan exäni kanssa. Kyseistä suhdetta ei voi sanoa millään tavalla rakkaus suhteeksi. Meidät ajoi ehkä yhteen se ajatus, että minä kuvittelin etten saisi parempaa miestä ja exäni luultavasti tiesi jossain syvällä päänsä sisällä, että kukaan täysijärkinen nainen ei hänen kanssaan alkaisi olla, joten takertui sitten minuun epätoivoissaan. Muistan kun S tuli töihin samalle huoltamolle talvella 2015, missä itse työskentelin. Minä olin sisällä kassahommissa ja S aloitti uran niin sanottuna " palvelumesta

 Hola amigos! <3 Sateista keskiviikkoa itse kullekin. Alkaa täällä etelässäkin kesä olemaan loppusuoralla, vaikka parhaimpina päivinä vielä mennään heittämällä hellerajojen yli. Viimeisen 1,5 viikon aikana on kuitenkin täällä myös sadellut satunnaisesti ja lähes joka iltainen ukkosnäytelmä jaksaa ihastuttaa olemassaolollaan ⚡ Ne lukijat, jotka ovat jaksaneet lukea lähes kaikki postaukseni ovat ehkä ymmärtäneet, että en ole koskaan ollut mikään hoikkatyttönen. Ala-asteen pari ekaa vuotta meni niin, että kukaan ei kiinnittänyt huomiota pyöreämpään tyttöön, mutta kolmannelta luokalta eteenpäin sain osakseni nimittelyä ja minulle keksittiin mitä " hauskimpia " lempinimiä.                 Minä n. 20 vuotiaana "pullukkana" Suurimmaksi osaksi nämä haukkujat olivat vuotta, paria vanhempia poikia. Yläasteella tosin sain osakseni nimittelyä myös naispuolisilta oppilailta. Ala-asteen diskoissa minua harvoin pyydettiin tanssimaan. Liikuntatunneilla minut valittiin vikojen jo

 Hola amigos! Aurinkoista syyskuuta kaikille tasapuolisesti <3 Edellinen postaus oli hieman melankolinen ja ehkä osa lukijoista ihmettelikin miksi en kirjoita moisia ajatuksia vain päiväkirjaan tai tietokoneelle omiin tiedostoihin, mutta minulle tämä blogi toimii eräänlaisena päiväkirjana, joten ajatusten jakaminen Muruun liittyen toimii terapiana käsitellä rakkaan koirani poismenoa. Ja toivottavasti joku, joka on menettänyt oman rakkaan karvatassunsa saa mahdollisesti idean avata omia ajatuksiaan ja tunteitaan omalla tavallaan lukiessaan edellisen postaukseni. Mutta siirrytään elämässä eteenpäin. Mitä kaikkea " kivaa " on tapahtunut viimeisen viikon aikana.  Mähän olen tosiaan ollut Suomen työkkärin työttömänä työnhakijana keväästä saakka. Kun tieto muutosta kesän ajaksi tänne Espanjaan tuli, ilmoitin samantien omaan työkkäriin, että tilanne on tämä ja minun annettiin ymmärtää, että on ihan OK olla Espanjassa työttömänä työnhakijana, jos oleskelu kestää alle kuusi kuukaut

 Hei rakas, Huomenna tulee päivälleen viisi kuukautta siitä, kun pidin tassustasi viimeisen kerran kiinni. Katsoit minua anovin silmin, pyysit apua ja helpotusta kipuun, josta kärsit. Nuolit kyyneleitäni viimeiseen asti. Pikkuhiljaa vaivuit lempeään horrokseen ja ikiuneen. Tänään täyttäisit 13 vuotta. Vielä talvella olin varma, että näkisit tämän päivän. Juhlisimme sitä, että harmaannut " charmikkaasti ", haukut vain siksi, että rakastat omaa ääntäsi ja söisit kaiken, mikä lattialle tippuisi. Olit maailman söpöin koiranpentu, mitä olin ikinä nähnyt. Pieni ja ruttuinen <3 Olit jo pienenä hyvin nälkäinen tapaus, syömässä eka ja syömässä vika. Olit myös rodullesi tyypillisenä edustajana pienestä asti jääräpäinen tapaus. Jos et halunnut vesisateella tai pakkasella kävellä, et myöskään kävellyt vaan heittäydyit selällesi ja vaadit kantopalvelua.  Olen monesti kiittänyt Luojaa siitä, että kukaan ei halunnut sinua itselleen. Vaikka en silloin voinut ymmärtää mikä sinussa voisi ol