Lentäjän vaimo

Hola amigos! Ajattelin esitellä teille tässä postauksessa meidän kodin täällä Alicantessa 😊 Ensimmäinen kuukausi me tosiaan asuttiin melko kaukana Alicanten keskustasta, San Isidro nimisessä pienessä kylässä. Itse kylässä ei varsinaisesti vikaa ollut, mutta paikka oli kuitenkin kaukana kaikesta ja koska meillä on vain yksi auto, jota S tarvitsee enemmän olimme Minnin kanssa totaalisen jumissa tuolla. Myöskään asunnossa ei ollut vikaa, asunto oli moderni ja mukavasti sisustettu, mutta naapurit valitettavasti vaikuttivat siihen, että meidän oli nopeasti etsittävä uusi asunto. Kerrankin onni suosi meitä ja löysimme nykyisen asuntomme Gran Alacantista, huomattavasti lähempää palveluita, rantoja yms.  Tämä on tosiaan luhti / rivitalotyyppinen asuinkompleksi. Meillä on oma pieni alaterassi, johon hankimme ruokailuryhmän ja aurinkotuolit. Minni nauttii kun pääsee aamuisin " omalle " pihalle herättämään naapurit 😄 Sisääntullessa meillä on oma pieni rappukäytävä. Asunnon oven takaa

 Hola amigos! <3  Meillä on nyt takana kuukausi Espanjassa asumista. Aika on mennyt ihan älyttömän nopeasti! Ajattelin tehdä postauksen, jossa käyn läpi plussat ja miinukset Espanja vs. Suomi. + Lämpö ja varaslähtö kesään! Mehän tosiaan saavuttiin huhtikuun loppupuolella tänne ja astuttiin kerralla sellaiseen Suomen erittäin hyvään heinäkuun kesään. Tosin paikalliset ovat kertoneet, että tänä vuonna huhtikuu oli poikkeuksellisen lämmin!  + Ruokakaupasta saa vielä viikon ruokassin " suht edullisesti ". Jos vähänkin katsoo mitä kärryyn mättää, suosii paikallista eikä tee turhia heräteostoksia selviää 50 - 70€.  + Ihmisten ystävällisyys. Tähän on ollut aamulenkillä totuttelemista. Kun itse vedän aurinkolasit tiukasti silmille ja haluan vain " mököttää " ja herätä rauhassa niin tuntuu hassulta kun tuntematon naapuri tulee vastaan ja moikkaa hymyillen! Piristää kyllä mukavasti päivää :) + Luonto ja maisemat. En kiellä etteikö Suomessakin olisi upeita paikkoja, mutta s

 Ajattelin tehdä tällaisen aakkos postauksen, kun bongasin eräästä blogista ja mietin, että omalla kohdallani suurin osa on hyvin selkeitä vastauksia 😊 A: aurinko. Olen ikuinen kesänlapsi ja vaikka tykkäänkin kunnon talvesta, niin kyllä vaan aurinko antaa energiaa ja piristää kummasti päivää! Tänä vuonna on ollut ihanaa, kun on saanut varaslähdön kesään. B: blogit. Luen paljon erilaisia blogeja ja nyt kun olen aloittanut kirjoittamaan omaani olen erittäin innoissani asiasta. C: cafeteria. Kahvilamaailmassa olen saanut parhaan perehdytyksen työelämään, oppinut paljon uutta ja saanut jakaa omia neuvojani uusille työkavereille. D: delfiini. Delfiinit on vaan niin söpöjä! Olen haaveillut pitkään, että pääsisin joskus uimaan delfiinin kanssa. E: eläimet ylipäätään. Oli sitten kyseessä koira, kissa tai hevonen, kaikki eläimet ovat mielestäni ihania ja ansaitsevat mahdollisuuden hyvään ja turvalliseen elämään. Mielestäni jokainen ihminen, joka kohtelee eläimiä huonosti joutaisi hirteen! F: f

                                                                                  Lotta 💗 Lotta on ollut koko 19 vuotisen mäyräkoirien täyttämän elämäni aikana ainut lyhytkarvaisten mäykkyjen edustaja. Vaikka kaikki mäyräkoirat ovat karvanlaadustaan riippumatta mielestäni söpöjä niin karkkareissa on kuitenkin omasta mielestäni vain jotain himpun verran enemmän... Lotta tuli meille, koska ihastuimme alunperin hänen äitiinsä eräässä match- showssa, ( Luoja tietää kirjoitinko tuon nyt oikein 😂 ). Itseasiassa äitipuoleni taisi käyttää jopa sanaa kaunis Lotan emosta ja kyllähän se on myönnettävä itsekin, että Lottakin oli kaunis koira, kun taas karkkarilaumamme oli söpöjä ja lutuisia.  Lotta kerkesi olla Ruskan kanssa saman katon alla n. pari kuukautta ja Ruskan kiukutellessa vanhemmille koirillemme kuitenkin Lottaan Ruska kiintyi emon lailla. Ruska leikki ja hoivasi Lottaa tämän ollessa pieni. Ruskan lähdön jälkeen Lotta tuntui aluksi kaipaavan leikkikaveriaan, mutta onneksi Nyyti oli my

 Buenos diaz! Kenellekään ei varmaan ole käynyt epäselväksi se, että rakastan eläimiä. Ja mitä koiriin tulee, mäyräkoirat eli mäykyt ovat vieneet sydämeni mennessään pikkutytöstä saakka. Ajattelinkin nyt esitellä teille rakkaat lukijat elämäni mäyräkoirat, mutta jaan tämän esittelyn kahteen osaan, koska muuten tästä tulisi lähes romaani! 😀                                                                                      Nyyti 💗 Kevät- talvi 2004. Perheelläni oli kaksi ulkokoiraamme, Sussu ja Nappe. Koska nämä kaksi karvakuonoa olivat kuitenkin melko isoja ja toinen heistä koulutettu vahtikoiraksi, toinen taas oli maailman lauhkein lammas, mutta silti jästipää minulla ei ollut lupaa viedä kumpaakaan isoista koiristamme yksin lenkille. Niinpä aloin puhua kuinka ihanaa olisi saada oma pieni koira, jonka kanssa voisin käydä yksin kävelyillä ja mahdollisesti jopa harrastaa jotain. Pitkien keskustelujen jälkeen isäni ja äitipuoleni suostuivat siihen, että perheeseen voitaisiin ottaa yk

 Lapsettomien lauantaita vietetään taas tänään, 13.05. Aikaisempina vuosina tämä päivä on ollut minulle lauantai muiden joukossa, mutta tänä vuonna jostain syystä päivän merkitys sattuu itseen enemmän kuin koskaan. Itseasiassa tätä tekstiä on samaan aikaan vaikeaa ja helpottavaa kirjoittaa. Muistatteko naiset kun joskus nuorena mietitte, että lapsi saa tulla kun on tullakseen? Tai kun ajattelitte, että pitää olla opiskelut pois alta, ammatit, pankkilainat, omakotitalot ja autot hommattuna ennen lapsia? Että kyllä sitä ehtii myöhemminkin lapsia hankkimaan. Niinpä, tähän ajatustapaan sorruin itsekin nuorempana.. Toki en ennen S: sää seurustellut kuin kerran vakavasti ja exäni kanssa en olisi ikimaailmassa kuvitellut lapsia hankkivani. Kun rupesimme S: n kanssa seurustelemaan kävimme melko nopeasti läpi lapsipuheet. Selvää oli, että molemmat jossain vaiheessa lapsia haluavat, minä hieman nopeammalla aikataululla. Kun S aloitti opiskelemaan lentäjäksi ei hänen puoleltaan tullut kuulonkaan

"  Kilpirauhasen vajaatoiminta syntyy, kun kilpirauhanen ei pysty tuottamaan normaalia määrää kilpirauhashormonia, tyroksiinia. Kilpirauhanen on kaulan alaosassa sijaitseva tyroksiinihormonia tuottava rauhanen". ( Lainattu Terveyskirjaton sivuilta ). Täällä tosiaan yksi yli 300 000 ihmisestä Suomessa, joka sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa. Kerron tässä postauksessa omakohtaisia kokemuksia siitä, miten kilppari alkoi minulla oireilla, miten se todettiin ja kuinka olen oppinut elämään sairauden kanssa, joka tulee seuraamaan minua koko loppuelämäni ja aiheuttaa loppuikäisen lääkityksen. Elettiin kevät- talvea 2020. Ennen kuin korona hyökkäsi Suomeen ja paukautti lähes kaikki ravintola- alan palvelut kiinni, meillä piti töissä kiirettä. Talven laskettelukausi oli käynnissä Lapissa ja työpaikallani tehtiin pitkää ja kiireistä päivää. Kun sitten lomautukset hyökkäsivät niskaan maaliskuun lopulla S alkoi kiinnittää huomiota siihen, että olin normaalia väsyneempi ja kiukkuisemp

 No siinäpä vasta hyvä kysymys! 😀 Kaipa se olisi hyvä hieman avata tuntemattomille lukijoille sitä, kuka täällä ruudun toisella puolella kirjoittelee. - Suvi, syntynyt vuonna 1993 eli pyöreitä juhlitaan kesällä! Apua 😲 - Synnyin Varkaudessa, vietin koko lapsuuteni ja nuoruuteni " maalla "  - Vanhempani erosivat jo kun olin pieni, näin aikuisena kun osaa asioita ajatella niin hyvä juttu, koska molemmilla menee paremmin erillään kuin yhdessä - Olin pienenä poikatyttö, isin tyttö. Halusin aina olla mukana siellä missä iskä meni tai mitä hän teki. Vaikka isäni ei todellakaan ansaitse mitään vuoden isä pokaalia ja tiedän hänen tehneen asioita, mitkä olisi voinut jättää tekemättä, on iskä ollut mulle maailman paras isi <3                                                                                Isi 💗 - Olen kasvanut pienestä asti eläinten kanssa, häkkisänky iässä unikaverina mulla oli eka kissani Piki ja sängyn vierellä nukkui ensimmäinen koirani Zorro. Puurtilassa kun a

 Hola! Tämä tulee olemaan ensimmäinen blogipostaukseni. Aion tässä kertoa, miten päädyimme Alicanteen asumaan, mutta sitä ennen pohjustan hieman tarinaa ja palaan joitain vuosia taaksepäin... Minähän olen syntyperäinen savolainen, jonka suonissa virtaa Italialaista verta isäni puolelta. Asuin koko lapsuusikäni pienessä kaupungissa, Varkaudessa. Koko sukuni on myös asunut niin pitkään kuin jaksan muistaa kyseisessä kaupungissa, Suomen Bordit kun eivät tunnetusti ole mitään maailman matkaajia 😁 Muistan joskus pikkutyttönä ajatelleeni, että en koskaan muuta pois synnyinseuduilta, että haluan olla niin kuin isi. Mutta valitettava tosiasia on, että Varkaus on täysin kasaan luhistuva, kuoleva kaupunki, ainakin jos minulta kysytään. Ainut asia mikä taitaa tänä päivänä pitää kaupungin jotenkuten toiminnassa on Stora Enson paperitehdas.  Niinpä sitten kesällä 2014 päätin alkaa hakemaan töitä pääkaupunkiseudulta, ja hyvin pian sainkin työpaikan eräältä huoltamolta Helsingistä. Elokuun alussa pa