Lentäjän vaimo

 Buenos Diaz! Istun nurkassa, nojatuolissa ja juon aamukahvia. Tuntuu, että on pakko saada avautua teille kanssasisarille aiheesta ennen Suomeen lähtöä. Mullahan on ollut aina hyvin säännölliset ja tarkat kuukautiset. Kun söin e- pillereitä suhteen alkuaikoina kierrot toki meni välillä miten lystäsi, mutta sen jälkeen vuosien saatossa ovat kyllä tasoittuneet hyvin. Korkeintaan +-2 päivän heittoja on ollut, niitäkin hyvin harvoin.  Mun menkkojen piti alkaa 27-28.7 välillä. No eipä kuulunut tätiä kylään, joten lauantaina tein testin. Yllätys yllätys, selvä miinus, negatiivinen. Ajattelin kuitenkin vauvakuumeisena höpsönä, että hei, annetaan vielä mahdollisuus, ehkä testasin vain liian aikaisin, ja vieläpä laimeasta päiväpisusta.  Tämä tulos ei ole minun, vaikka testasin täysin samanlaisella testillä oman negani. En tosin saanut tuota kontrolliviivaa näkyviin, joten sekin herätti toivonkipinän, että ehkä testi ei vain näyttänyt oikeaa tulosta. Ei kuulunut sunnuntaina eikä vielä eilenkään

 Hola amigos! <3 Heinäkuu vaihtuu pian elokuuksi, mikä tarkoittaa, että loppukesä alkaa ja meillä on enää pari kuukautta aikaa asustella etelässä. Puoli vuotta on mennyt ihan hujauksessa ja kieltämättä pientä kriisiä pukkaa, kun ei tiedä mitä tapahtuu loppuvuodesta, päästäänkö asumaan yhdessä vai ei...  Blogini nimihän on Lentäjän vaimo ja ajattelin tässä postauksessa jakaa omia ajatuksiani siitä, millaista on oikeasti olla lentäjän vaimo. * Minähän olen tosiaan itse ollut pienestä pitäen vähän poikatyttö ja vaikka nyt aikuisiällä olen kokenut joissain määrin tärkeäksi näyttää huolitellulta kun tilanne sitä vaatii, en ole koskaan kärsinyt niin sanotusta " univormu " rakkaudesta. En koskaan ajatellut naivani lentäjää, palomiestä tai poliisia. Nuorempana koin enemmänkin vetoa sellaisiin " pahoihin poikiin " joten olisin hyvin voinut kuvitella itseni seurustelemaan jonkun autoja rassaavan rasvanäpin kanssa, jos tiedätte mitä tarkoitan? 😅 * Lentäjän vaimona oleminen

 Hola amigos! Miten tämä kesä onkin mennyt näin nopeasti..? Ollaan jo heinäkuun puolenvälin yli, mikä tarkoittaa, että illat alkaa taas pikkuhiljaa pimenemään ja päivät lyhenemään. Nautitaan silti vielä lämpimistä päivistä ja kerätään jokainen varastoon aurinko energiaa syksyn ja talven varalle.  Tämä postaus tulee olemaan omasta mielestäni aika syvällinen ja pyydänkin jo etukäteen anteeksi, jos joku tunnistaa itsensä tekstistä ja pahoittaa mielensä! Tarkoitus ei ole ketään loukata, mutta suorasanaisena ihmisenä en kaunistele asioita vaan puhun asioista niinkuin hyvältä tuntuu. Varmasti kaikille lukijoille on käynyt selväksi, että minulla on tasan yksi läheinen ystävä elämässäni. En vaihtaisi yhtään päivää tai iltaa hänen kanssaan pois, vaan pikemminkin vaalin muistoja ja hullunkurisia hetkiä hänen kanssaan aina sydämessäni <3 . Olemme S: n kanssa iloisia ja kiitollisia siitä, että ystäväni perhe oli valmis maksamaan kalliit lentoliput päästäkseen näkemään meitä tänne etelään, vaikk

 Hola amigos! Lupasin teille lukijoille kirjoitella mitä kaikkea touhuttiin ystäväni perheen kanssa heidän ollessaan kylässä luonamme. Tässäpä pieni info paketti tulossa 😊 Maanantaina vietimme päivän eläinpuistossa, Rio Safari nimisessä. Meidän kämpiltä ajaa kyseiseen eläinpuistoon n. 15min eli paikka sijaitsee hyvin lähellä, Elchen puolella.  Mehän S: n kanssa eläinrakkaina ihmisinä tykätään käydä mahdollisuuksien mukaan aina lomalla eläinpuistossa, joten Rio Safari oli kyllä meillä mielessä käydä ihan vaikka kahdestaan, mutta oli ihanaa, että ystäväni perhe innostui myös lähtemään mukaan.  Eläinpuisto oli omasta mielestäni erittäin kattava ja kerrankin meillä kävi erittäin hyvä tuuri, koska kuumasta päivästä huolimatta näimme kaikki eläimet ja vieläpä liikkeellä! Yleensä meidän tuurilla ainakin kissaeläimiä on ollut hankala nähdä muuta kuin makaamassa, mutta tällä kertaa oli onni matkassa!  Rio Safarissa pääsee niin sanotulle " juna- ajelulle  " eli auton vetämään kärryyn.

 Ciao ja kukkuluuruu! Pahoittelut heti alkuun kaikille lukijoille blogin hiljaisuudesta <3 Täällä etelässä on ollut todella kuumaa ja kuivaa ja jotenkin on vaan tuntunut, että aivot sulaa ja ajatus ei liiku. On pitänyt kirjoitella kuulumisia, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi. Olen viimeisen kahden viikon aikana laittanut taas työhakemuksia ja yhteistyö pyyntöjä eri yrityksille. S teki pitkää päivää töissä ennen lomaansa, joten minulla oli aikaa etsiä ajatuksen kanssa kiinnostavia työpaikkoja. Yllättäen kovin montaa avointa työpaikkaa, mihin olisin ollut halukas tarttumaan ei vastaan tullut.  Nyt meillä on parhaan ja ainoan ystäväni perhe kyläilemässä luonamme. Pienessä asunnossa riittää vipinää ja meteliä, kun meitä pyörii täällä neljä aikuista, kaksi lasta ja Minni. Minnillä on ollut stressiä päällä, koska hän ei ole tottunut pieniin lapsiin ja hän on niin tottunut vahtimaan meidän kaksijalkaisten tekemisiä, että nyt ei tiedä ketä ja missä vahtisi. Kirjoittelen ensi viikolla mit