Kun menkat alkaa, aina vain uudestaan...

 Buenos Diaz! Istun nurkassa, nojatuolissa ja juon aamukahvia. Tuntuu, että on pakko saada avautua teille kanssasisarille aiheesta ennen Suomeen lähtöä.

Mullahan on ollut aina hyvin säännölliset ja tarkat kuukautiset. Kun söin e- pillereitä suhteen alkuaikoina kierrot toki meni välillä miten lystäsi, mutta sen jälkeen vuosien saatossa ovat kyllä tasoittuneet hyvin. Korkeintaan +-2 päivän heittoja on ollut, niitäkin hyvin harvoin. 

Mun menkkojen piti alkaa 27-28.7 välillä. No eipä kuulunut tätiä kylään, joten lauantaina tein testin. Yllätys yllätys, selvä miinus, negatiivinen. Ajattelin kuitenkin vauvakuumeisena höpsönä, että hei, annetaan vielä mahdollisuus, ehkä testasin vain liian aikaisin, ja vieläpä laimeasta päiväpisusta. 

Tämä tulos ei ole minun, vaikka testasin täysin samanlaisella testillä oman negani. En tosin saanut tuota kontrolliviivaa näkyviin, joten sekin herätti toivonkipinän, että ehkä testi ei vain näyttänyt oikeaa tulosta.

Ei kuulunut sunnuntaina eikä vielä eilenkään menkkoja kylään. Ei minkäänlaisia oireita, vatsan juilimista tai selkäsärkyä mitä mulla yleensä on. Meillä oli Minnin ekinokokki lääkitys aika " kylillä " ja halusin käydä apteekissa, ihan vain hakemassa tätä aamua varten testin valmiiksi. Halusin varmistua asiasta, koska olemme tosiaan lähdössä mökkeilemään ja tarkoitus olisi kavereiden kanssa pitää kivaa ja nauttia myös hieman aikuisten juomia.

Voi sitä odotuksen tuskaa kun olisin halunnut jo eilen pissata tikkuun! Maltoin kuitenkin mieleni ja nyt aamulla herätessäni avasin paketin, menin vessaan ja pyyhkäisin varuiksi paperilla ensin. Kirjaimellisesti polvet notkahti ja itkussa oli pidättelemistä kun paperiin jäi kirkasta punaista. Ei taas! 😩

Joka kuukausi sama juttu. Vaikka tiedän, että meidän mahdollisuudet saada vauva " luonnollisesti " on häviävän pienet niin kyllä menkkojen ollessa näin monta päivää myöhässä alkaa väkisinkin pieni toivonkipinä nousta. Jospa nyt kuitenkin meille osuisi onni. 

Myönnetään, että viime kuukausi oli minulle hyvin stressipitoinen, ja minun sekopäisestä kropastani kun on kyse niin stressi on iso tekijä kaikessa. Sen lisäksi minulla on hyvin vahva epäilys, että kilppariarvoni ovat menneet päin mäntyjä pitkästä aikaa joten siinäkin on yksi syy miksi kierto varmaan heitti nyt näin pitkälle. Torstaina menen onneksi labroihin selvittelemään kyseisiä arvoja. 

Silti asia harmittaa ja masentaa. Antaisin mitä tahansa, että joku kuukausi saisin nähdä raskaustestissä ne maagiset kaksi viivaa tai selkeän plussan. Toivottavasti me saadaan asiaa eteenpäin ja apua IVF hoidoista, jotka toivottavasti päästään aloittamaan heti kun palaan Suomeen lokakuun lopussa 🙏

Onko siellä lukijoiden joukossa muita, kenellä tällä hetkellä toive omasta aarteesta ei millään meinaa toteutua? Olisi ihanaa jutella ja vaihtaa kokemuksia ❤️ Meitsi juo nyt kahvin loppuun, alkaa siivoamaan ja pakkaamaan, huomenna kohti 🇫🇮