Lentäjän vaimo

 Hola amigos <3 Ihanaa alkanutta kesää kaikille! Toivottavasti Suomen sääolot ovat kohdelleet jokaista hyvin. Täällä etelässä on alkanut tämä kuuma kesäjakso painaa huolella päälle, onneksi heinäkuussa päästään viilentymään Suomeen pariksi viikoksi. Täällä on eletty aika perusarkea. Itse jatkan edelleen samassa työssä, samalla työnantajalla, kuusi päiväistä työviikkoa, jonka vastapainona saan sitten toki olla kolme päivää vapaalla. S lentää nyt enemmän, kun kesäkausi on päällä. Molemmat S:n vanhemmat kävivät vuoronperään kyläilemässä ja katsastamassa uuden kodin.  Jotta elämä ei kuitenkaan olisi pelkkää ruusuilla tanssimista niin on meidän kohdalle sattunut hieman hankaluuksiakin. Minni loukkasi selkänsä aika pahasti tuossa toukokuun lopussa. Pelkäsin kovasti, että neiti joutuisi isoon leikkaukseen, mutta suojelusenkelit olivat matkassa ja selvittiin onneksi vain tiukalla häkkilevolla, vahvoilla kipulääkkeillä ja useamman kuukauden kestävällä fysioterapialla. Pienellä elohi...

 Hola amigos! <3  Toivottavasti kaikilla menee hyvin. Euroviisut oli ja meni, niin kovasti kun sitä voittoa Suomelle povattiin, niin penkin allehan sitä sitten jäätiin kuitenkin piiloon. Harmi, mutta kilpailu on kovaa. Itse olen järkyttynyt Ruotsin pistesaaliista, tykkäsin kovasti Felician biisistä, ja lisäsin sen myös Spotifyssa omalle listalle, ihana tanssijalkaa kutkuttava kappale. Mutta makuja on monia, ja tänä vuonna kävi näin. Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, niin olemme nyt S:n kanssa talon omistajia. Meillä on oma pikku talo La Marina urbanisationin puolella. Muuttomatka oli lyhyt, autolla noin 10 minuuttia. Ei tarvittu edes isoa autoa lainaan, vaan kaikki kamat siirtyivät kahdella pikku Hyundailla näppärästi uuteen kotiin. Täällä kun on tapana, että talot myydään kalustettuina. Tässäpä tulee nyt pieni talo esittely. Sisälle astuessa tulet ensimmäisenä katetulle terassille, tai eteiseen, miten asian haluaa ilmaista. Kun talo on vuosia sitten rakennettu, ...

 Hola mi amigos! Talvi on vaihtunut kevääksi. Talvi oli tänä vuonna pitkä myös Espanjassa, tai ainakin minusta se tuntui siltä. Päivät oli viileitä ja sateisiakin, ja vasta nyt huhtikuun lopulla, toukokuun alussa ovat päivälämpötilat alkaneet selvästi nousta. Ollaan pakerettu töitä S:n kanssa, tai no minä olen tehnyt oikeasti kuusi päiväistä työviikkoa, ja S on käynyt lentämässä silloin kun ei ole istunut standby valmiudessa kotona ( mitä on tapahtunut usein ) :D Minun uudet työkuviot eivät ottaneet tuulta alleen, joten olen edelleen samassa työssä, samalla työnantajalla. Välillä, tai no aika useinkin työ ahdistaa enempivähempi, mutta olen toki kiitollinen, että on töitä, ja onneksi meillä on ihan yleisesti mukava tiimi töissä.                   Maisema mökkirannalta Pikku lomapätkä tuli kyllä silti tarpeeseen. Lennettiin huhtikuun puolivälin jälkeen Suomeen, ja viihdyttiin mökillä tiiviisti. Itse tein viitisen päivää töitä etänä mökiltä...

  Oli pimeää ja kylmää. Raotin varovaisesti silmiäni enkä alkuun nähnyt ympärilläni mitään. Hiljalleen aloin tuntea järkyttävää kipua päässäni, ja tuntui, etten saa henkeä. Tunsin jotain valuvan poskelleni, oliko se kyynel? Ei, kyllä tämä oli jotain muuta. Pyyhkäisin oikealla kädelläni kasvojani ja yritin tihrustaa pimeydessä kättäni. Vertako se oli? Paniikin tunne valtasi kropan ja pään, ja tajusin olevani oudossa asennossa, autossa. Sain vaivoin käännettyä päätäni vasempaan päin, ja huomasin miehen kuljettajan paikalla, roikkuvan turvavyön varassa pää alaspäin. Auto oli siis katollaan. Mies oli tajuton. Pelko valtasi sisimpäni, enkä pystynyt tekemään muuta kuin huutamaan: - Isä! Miten tähän oli päädytty? Oli perjantai ilta. Olen 17- vuotias lukiolainen. Olen aina ollut se perheen kiltti tyttö, pärjännyt koulussa, soittanut pianoa, käynyt tanssitunneilla. Rakastan eläimiä, haluaisin opiskella eläinlääkäriksi. Kiinnostuin pojista vasta viime kesänä, täytettyäni 16. Se voi johtua to...

 Hola kaikille! <3 Viimeisestä postauksesta on pitkä aika, lähes vuosi... En tiedä mahtaako kukaan enää edes löytää takaisin blogini äärelle, mutta kirjoittelen nyt kuitenkin kuulumisia. Minullahan oli jo aikaisemmin motivaatio ja ajatukset hukassa blogin suhteen, enkä oikein keksinyt mitään aihetta, mistä kirjoittaa. Jotenkin kesä meni nopeasti töitä tehden, ja olen ollut hyvinkin ahdistunut jo pidemmän aikaa, ja siksi blogi jäi hyvin vähäiselle huomiolle. Syitä ahdistuneisuuteen on ollut monia. Yhtenä syynä mainittakoon, että minimalistinen ystäväpiirini kapeni pyöreään nollaan noin vuosi sitten, kun entisen parhaan ystäväni kanssa sukset menivät lopullisesti ristiin. Syytä oli molemmissa, ja itse voin sen kyllä ääneen myöntää, mutta epäilen, että hän ei näe itsessään mitään vikaa. Voin sanoa kaipaavani häntä, mutta se siitä. Kavereita minulla ei myöskään ole koskaan hirveästi ollut, joten elämä on muuttunut hyvinkin tylsäksi ja yksinäiseksi. Toinen syy ahdistuneisuuteen on ol...

 Hei vaan kaikille! <3  Joku on ehkä luullut, että olen tippunut maailman kartalta tai vaipunut johonkin suon silmään, kun blogi ei ole päivittynyt yli puoleen vuoteen. Suuret pahoittelut siitä! Viimeisimmän postauksen jälkeen aloitin lokakuussa uuden työn, joka vei kolmen viikon intensiivisellä koulutuksella mennessään. Kun varsinainen työ alkoi, olen tehnyt kuusipäiväistä työviikkoa, tosin saan nauttia aina kolmen päivän vapaista vastapainoksi. Työskentelen siis nykyään yhdelle Euroopan isoimmalle matkatoimistolle, palvelen suurimmaksi osaksi suomalaisia asiakkaita, kun heille tulee loman aikana jokin ongelma tai vain kysymyksiä kohteesta mielenpäälle. Toki tarpeen vaatiessa autetaan toinen toistamme, Google kääntäjästä on tullut kaveri! Työssä on ollut todella paljon opittavaa ja vieläkin tuntuu, että joka päivä tulee jokin uusi juttu eteen, josta en ole aikaisemmin kuullutkaan.  Meillä on aivan mahtava, pohjoismaalainen iso tiimi, joka on jaettu jokaisen maan keske...