Tuuliajolla

 Hola amigos! Aurinkoista loppukesää, vai lieneekö se alkusyksyä jo Suomessa kaikille <3 Täällä etelässä ei syksystö näy vielä tietoakaan, tosin huomiseksi on lupailtu pieni sateen mahdollisuus.. Sadetta tämä maa tosiaan kaipaisi.

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, pahoittelut siitä. Minusta on tuntunut, että olen henkisesti ihan tuuliajolla. Ajatukset eivät ole luistaneet eikä päässä ole ollut niin minkäänlaista ideaa, mistä tekisi mieli kirjoittaa.

 Toinen kesäloma viikko tuli niin tarpeeseen, mutta meni aivan liian nopeasti. Niinhän se tosin on, että hyvässä seurassa aika lentää <3 Vietettiin kerrankin kunnolla laatuaikaa ystäväni kanssa, tosin naisia kun ollaan niin pitihän sitä hieman puhdistaa ilmaa ja vetää känkkäränkät yhtenä iltana, mutta avoin keskustelu teki hyvää ja ainakin minusta tuntuu, että ymmäretään taas toinen toistamme hieman paremmin.

Töissä on ollut vaikeaa. Olen ollut henkisesti tosi rikki, mietin pitkään miten jaksan viitenä aamuna viikossa raahata itseni henkisissä käsiraudoissa työpöydän ääreen, kiristellä hampaita ja pidätellä itkua, kun mikään ei tunnu hyvältä ja yhtään hyvää sanaa et saa, et kiitosta tai edes olkapäälle taputusta, vaan joka suunnasta valitetaan, annetaan negatiivista palautetta ( ei rakentavasti ) ja, voisi kai sanoa suoraan, pelotellaan miten käy jos hommia ei hoideta juuri niinkuin firma haluaa. 

Niinpä pienen pohdiskelun jälkeen ja käytyämme S: n kanssa vakavan keskustelun, päätin irtisanoa itseni. Teen kyllä elokuun ajan vielä töitä nykyiselle työnantajalle, mutta sen jälkeen se on kiitos ja hei. Tulevaisuus on jälleen kerran yksi iso ? Minulla ei ole mitään uutta, vakituista työtä odottamassa, olen kyllä useamman hakemuksen laittanut menemään ja katsellut myös mahdollisia freelance hommia, mutta kuun lopussa jään taas hetkeksi leijumaan tyhjyyteen, ilman tietoa siitä, mikä pohjalla odottaa.

Saatiin myös melko murskaavia uutisia Suomesta, uutinen kosketti meitä molempia. Tällä hetkellä on suoraan sanottuna hieman epäuskoinen, erittäin vihainen ja pettynyt olo. Uskoa koko hemmetin ihmiskuntaan koetellaan taas ihan urakalla, enkä tiedä mitä seuraavaksi pitäisi tehdä, mihin pitäisi valmistautua tai jaksaako mitään enää asioiden eteen edes tehdä. Olen pallotellut hullujakin vaihtoehtoja päässäni, kaikista en ole viitsinyt edes S: lle ääneen puhua, vaikka paljon olen myös avautunut.

Koska tällä hetkellä elämän tilanne on ihan sekaisin, uuvuttava, mikään ei varsinaisesti kiinnosta saati tuo iloa, päätin, että blogi saa jäädä pienelle tauolle. Palaan kyllä varmasti kirjoittamaan taas, kun saamme asioita puhuttua enemmän läpi, tiedämme mitä tulevaisuus toivottavasti tuo tullessaan ja ajatukset loistavat taas kirkkaammin. Mutta tällä hetkellä en jaksa ottaa enempää stressiä siitä, että minulta odotetaan tasaisin väliajoin tekstejä ilmestyväksi.

Se on adios toistaiseksi! <3