Ilo irti Espanjasta

 Hola amigos! Ihan alkuun haluan mainita, että mun blogi löytyy nykyään blogit.fi palvelusta, josta blogini voi ottaa suoraan seurantaan. 

Tämän postauksen otsikko ja ajatus tekstistä iski suoraan tajuntaan eilen. S tosiaan yritti hakea työnantajaltaan mahdollisuutta saada jäädä tänne Alicanteen tai edes Espanjaan pidemmäksi aikaa. Eilen kuitenkin hänen sähköpostiinsa oli saapunut viesti, jossa ilmoitettiin, että mahdollisuutta ei voida ainakaan lähitulevaisuudessa tarjota. Pettymys oli suuri molemmille, olemme lyhyessä ajassa tykästyneet täällä asumiseen ja onhan se ikävää, kun ensin annetaan maistaa pala kakkua, mutta loput kipataan jätepuristimeen kun itse katsot vedet silmissä vieressä.

Mitä tämä nyt sitten tarkoittaa meille? Noh, tosiaan lokakuulle olimme jo varanneet varuiksi paluuliput Suomeen minulle ja Minnille, mutta sormet ristissä toivoimme, että lippuja ei tarvitsisi koskaan käyttää. Nyt siis pakkaamme Espanjan elämämme laukkuihin ja suuntaamme lokakuun loppupuolella takaisin Suomeen. Koska meillä ei ole Suomessa omaa asuntoa odottamassa, tämä tarkoittaa sitä, että joudumme joksikin aikaa majoittumaan anoppini nurkkiin. S tulee myös lokakuun lopulla käymään Suomessa ja alkaa järjestellä itselleen / meille uutta elämää.. Dubliniin! 

Ajatukset Dublinissa asumisesta ovat erittäin ristiriitaiset. Minun olisi huomattavasti helpompaa saada töitä sieltä, koska kieli on englanti. Entisellä työnantajallani on Irlannissa työmahdollisuuksia, joten mahdollisuus olisi päästä joko tuttuun firmaan tai mahdollisesti lentokentälle tekemään mitä tahansa muuta hommaa. Minnin vienti maahan olisi helpompaa, Irlannissa pätee hyvin pitkälle samat säännöt koirien rokotuksien ja madotuksien kanssa kuin Suomessa. Mutta asunnon löytäminen tulee olemaan haaste.. Dublinista on kuulemma hyvin hankalaa löytää asuntoa, johon saisi viedä lemmikin. Sama kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Myös asuntojen vuokrat ovat jotain aivan järkyttävää! Jos minulta meinasi päästä itku Suomessa, kun vuokraamme korotettiin muutamilla kympeillä jo muutenkin nelinumeroisesta perusvuokrasta, Dublinissa pienen kaksion keskivuokrat lähtevät 1500€ ylöspäin! 

En myöskään pidä ajatuksesta, että lähtisin Irlantiin ennen kuin minulla on varma työpaikka siellä odottamassa. Olen tässä pallotellut ajatuksia päässäni ja miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että me menemme mahdollisuuksien mukaan Minnin kanssa talven sesonkiajaksi Lappiin. Sieltä saisin ainakin töitä ja saisin kokea Lapin talven taian, mistä olen aina haaveillut. Tämä tietysti tulisi vaikuttamaan paljolti meidän avioliittoomme S: n kanssa. Olisimme taas pitkän aikaa etäsuhteessa ja tilanne vaatisi molemminpuolista, järkyttävän hyvää luottoa toista kohtaan. Vaikka voin käsi sydämellä sanoa, että luotamme toisiimme 100% niin kyllähän se, ettei toista näkisi välttämättä useaan kuukauteen ottaisi koville. 

Tilanne tulee olemaan hankala, katsoi sitä miltä kantilta tahansa. Tulemme varmasti käymään pitkiä, vakavia keskusteluja aiheesta ja minun kipakalla luonteellani ei varmasti vältytä myöskään yhteenotoilta. Olisi kiva kuulla teidän lukijoiden mielipiteitä ja ajatuksia, mitä itse tekisitte tai jos olette joskus olleet samankaltaisessa tilanteessa, miten selvititte asian? :) 

Nyt kuitenkin lokakuulle asti nautimme olostamme Espanjan auringon alla ja otamme ilon irti yhdessä olosta. Se on adios tältä erää <3