Lentäjän vaimo

 Hola amigos! Syksy se vaan viheltää mennä vauhdilla, pian on jo lokakuu! 😱 Täällä etelässä sitä ei oikein ole tajunnut, että alle kuukauden päästä pitäisi alkaa pukeutua taas pitkiin housuihin ja käyttää paksua takkia. Kuitenkin täällä vielä päiväsaikaan viiletellään menemään shortseissa ja t-paidassa. Lupailin teille lukijoille aikoinaan kertoa joskus minun ja S: n suhteesta. Tässäpä tulisi nyt meidän tarina. Mähän rupesin hyvin pian muutettuani Helsinkiin loppukesästä 2014 seurustelemaan exäni kanssa. Kyseistä suhdetta ei voi sanoa millään tavalla rakkaus suhteeksi. Meidät ajoi ehkä yhteen se ajatus, että minä kuvittelin etten saisi parempaa miestä ja exäni luultavasti tiesi jossain syvällä päänsä sisällä, että kukaan täysijärkinen nainen ei hänen kanssaan alkaisi olla, joten takertui sitten minuun epätoivoissaan. Muistan kun S tuli töihin samalle huoltamolle talvella 2015, missä itse työskentelin. Minä olin sisällä kassahommissa ja S aloitti uran niin sanottuna " palvelumesta...

 Hola amigos! <3 Sateista keskiviikkoa itse kullekin. Alkaa täällä etelässäkin kesä olemaan loppusuoralla, vaikka parhaimpina päivinä vielä mennään heittämällä hellerajojen yli. Viimeisen 1,5 viikon aikana on kuitenkin täällä myös sadellut satunnaisesti ja lähes joka iltainen ukkosnäytelmä jaksaa ihastuttaa olemassaolollaan ⚡ Ne lukijat, jotka ovat jaksaneet lukea lähes kaikki postaukseni ovat ehkä ymmärtäneet, että en ole koskaan ollut mikään hoikkatyttönen. Ala-asteen pari ekaa vuotta meni niin, että kukaan ei kiinnittänyt huomiota pyöreämpään tyttöön, mutta kolmannelta luokalta eteenpäin sain osakseni nimittelyä ja minulle keksittiin mitä " hauskimpia " lempinimiä.                 Minä n. 20 vuotiaana "pullukkana" Suurimmaksi osaksi nämä haukkujat olivat vuotta, paria vanhempia poikia. Yläasteella tosin sain osakseni nimittelyä myös naispuolisilta oppilailta. Ala-asteen diskoissa minua harvoin pyydettiin tanssimaan. Liikuntatunneil...

 Hola amigos! Aurinkoista syyskuuta kaikille tasapuolisesti <3 Edellinen postaus oli hieman melankolinen ja ehkä osa lukijoista ihmettelikin miksi en kirjoita moisia ajatuksia vain päiväkirjaan tai tietokoneelle omiin tiedostoihin, mutta minulle tämä blogi toimii eräänlaisena päiväkirjana, joten ajatusten jakaminen Muruun liittyen toimii terapiana käsitellä rakkaan koirani poismenoa. Ja toivottavasti joku, joka on menettänyt oman rakkaan karvatassunsa saa mahdollisesti idean avata omia ajatuksiaan ja tunteitaan omalla tavallaan lukiessaan edellisen postaukseni. Mutta siirrytään elämässä eteenpäin. Mitä kaikkea " kivaa " on tapahtunut viimeisen viikon aikana.  Mähän olen tosiaan ollut Suomen työkkärin työttömänä työnhakijana keväästä saakka. Kun tieto muutosta kesän ajaksi tänne Espanjaan tuli, ilmoitin samantien omaan työkkäriin, että tilanne on tämä ja minun annettiin ymmärtää, että on ihan OK olla Espanjassa työttömänä työnhakijana, jos oleskelu kestää alle kuusi kuukaut...

 Hei rakas, Huomenna tulee päivälleen viisi kuukautta siitä, kun pidin tassustasi viimeisen kerran kiinni. Katsoit minua anovin silmin, pyysit apua ja helpotusta kipuun, josta kärsit. Nuolit kyyneleitäni viimeiseen asti. Pikkuhiljaa vaivuit lempeään horrokseen ja ikiuneen. Tänään täyttäisit 13 vuotta. Vielä talvella olin varma, että näkisit tämän päivän. Juhlisimme sitä, että harmaannut " charmikkaasti ", haukut vain siksi, että rakastat omaa ääntäsi ja söisit kaiken, mikä lattialle tippuisi. Olit maailman söpöin koiranpentu, mitä olin ikinä nähnyt. Pieni ja ruttuinen <3 Olit jo pienenä hyvin nälkäinen tapaus, syömässä eka ja syömässä vika. Olit myös rodullesi tyypillisenä edustajana pienestä asti jääräpäinen tapaus. Jos et halunnut vesisateella tai pakkasella kävellä, et myöskään kävellyt vaan heittäydyit selällesi ja vaadit kantopalvelua.  Olen monesti kiittänyt Luojaa siitä, että kukaan ei halunnut sinua itselleen. Vaikka en silloin voinut ymmärtää mikä sinussa voisi ol...

 Hola amigos! Täällä ollaan kotiuduttu kunnolla takaisin Espanjan lämpöön. Ennätys kuumalle kesälle ei näy loppua, elokuu on tähän mennessä ollut kuiva ja quuma! Illat ja yöt alkavat pikkuhiljaa onneksi viilenemään ja välillä on joutunut jo yöllä kaivamaan pussilakanan kropan päälle, ettei tule vilu. Nautitaan silti tästä auringon voimasta vielä kun voidaan <3 Lähes jokainen teistä lukijoista on varmaan tajunnut sen, että tekstin kirjoittaja on ollut toistaiseksi työtön ja toimeton. Työnhaku Espanjasta olisi vaatinut niin järjetöntä paperi- ja byrokratia sotaa, että en ole todellakaan varma olisinko kerennyt saamaan kaiken tarpeellisen valmiiksi ennen pois lähtöä täältä. Olen siis panostanut etsimään etätöitä niin suomalaisilta yrityksiltä kuin ulkomailtakin. Valitettavasti näin kesällä etätöitä on ollut heikosti tarjolla, ja ne paikat mistä olisin ollut kiinnostunut ovat vaatineet vuosien kokemuksen tai paremman koulutuksen. Joten jäljelle on jäänyt tyypilliset " Hei, pistetää...

 Hola amigos! Niin se on kesä vaihtunut alkavaksi syksyksi, vaikka täällä Espanjan auringon alla ei vielä syksystä ole tietoakaan. Hellerajat paukkuu vielä pitkän ajan ennusteen mukaan pitkälle syyskuun puolelle, joten D- vitamiinia varastoon on luvassa.  Mehän tosiaan vietettiin kahden viikon kesäloma Suomen maalla, mikä oli omalla tavallaan niin väärin, kun tapana on ollut lähteä aina jonnekin päin etelä- Eurooppaa lomalle. Mutta nyt kun asutaan etelässä, oli melko itsestään selvä asia lähteä lomalla käymään Suomessa, mökkeilemään ja näkemään perhettä ja ystäviä. Me lennettiin Minnin kanssa Finnairin sinivalkoisin siivin päivää aikaisemmin kuin S. Menolento Suomeen oli tupaten täynnä ja joku älypää istumapaikkoja jakaessa oli päättänyt vielä tunkea meidän viereiselle paikalle toisen, vieraan koiran! Onneksi eräs cabiinin jäsen tajusi asian jo maassa ja siirsi tämän toisen koiran, vaikkakin vain yhden rivin edemmäs, mutta silti pois samalta riviltä.  Ensimmäinen päivä ol...

 Hola amigos! Tein tämän postauksen valmiiksi ennen Suomeen lähtöä ihan sen takia, että postailuissa ei tulisi liian pitkää taukoa. Julkaisen tämän nyt mökiltä ja avaan teille syitä, miksi en ole kertonut enkä myöskään tule kertomaan miehestäni mitään tarkkoja yksityiskohtia täällä blogissa 😊 1) Miksi en puhu miehestäni koko nimellä? Ne jotka tuntevat meidät tietävät mikä mieheni nimi on ja se riittää. Hänen nimensä alkaa S: llä ja siksi hän on vain S. 2) Mieheni ei ole koskaan lukenut yhtään blogia eikä varsinaisesti edes ymmärrä blogin ideaa. Hän ei mm. voinut ymmärtää miksi avauduin meidän lapsettomuus asioista aikaisemmin täällä, mutta kun selitin, että minulle aiheesta kirjoittaminen toimi omalla tavallaan terapiana hän kyllä ymmärsi asian. 3) Miksi en julkaise kuvia mieheni kanssa? Sitä varten meillä molemmilla on IG, ja siellä julkaisen kyllä yhteiskuviamme. Täällä blogissa mieheni haluaa pitää tietyn yksityisyyden, kaikkien tuntemattomien lukijoiden ei tarvitse tarkalleen ...